Yhdessä verkkoon! -hanke järjesti Tampereella lauantaina 30.11. viidelle pilottiyhdistyksille koulutuspäivän, jonka tavoitteena oli johdattaa pilotoivien yhdistyksen toimihenkilöt ja kerhonohjaajat mediakasvatuksen maailmaan ja Me mediassa -teemakerhoon. Kiireisimmästä pikkujoulusesongista ja vellovasta flunssakaudesta huolimatta koulutuksessa oli sataprosenttinen osanotto, mikä oli aivan huikeaa!
Koulutuksessa tutustuttiin Yhdessä verkkoon! -hankkeeseen, mietittiin yhdessä, mitä mediakasvatus on, ja pohdittiin, millainen on nykypäivän lasten media-arki. Lasten mediabarometrin 2012 tulokset yllättivät monet: esimerkiksi 82 prosentilla 10-12-vuotiaista lapsista on profiili jossain verkon yhteisöpalvelussa ja yli kaksi kolmasosaa on julkaissut omia tuotoksiaan mediassa.
Koulutuksen keskeisin anti oli tietenkin Me mediassa -kerho, ja siihen keskityttiin perusteellisesti. Koulutuksen osallistujat saivat pareittain yhden kerhokerran tarkemmin tutkittavaksi, ja jokainen pari esitteli kerhokerran muille. Samalla pohdittiin, miten kerhokertoja voisi vielä kehittää. Palautetta kertyikin koulutuksessa runsaasti. Nyt ohjaajan opas täytyy vielä viimeistellä pilottikerhovaiheeseen. Kerhot käynnistyvät tammikuussa 2014.
Loppukevennyksenä päivän aikana tehty tarinapaja, jossa jokainen pääsi jatkamaan edellisen kirjoittamaa tarinaa. Ideana on, että kirjoittaja näkee aina vain edellisen kirjoittaja tekstin, mutta ei aiempia. Näin syntyy hullunkurinen tarina. Tarinapaja kuuluu myös Me mediassa -kerhon ohjelmaan.
***
Kokoonnuimme tänään Yhdessä verkkoon -pilottikoulutukseen Tampereelle. Tavoitteena on parantaa kerhonohjaajan materiaalia, innostaa yhdistykset ja ohjaajat mediakasvatuksen maailmaan ja viettää antoisa ja ajatuksia herättävä päivä yhdessä. Parasta tänään on että itsekin alkoi miettiä ja ehkä katsoakin mediaa uudelle tavalla sekä halu siihen, että voisi siirtää omia mediaoppejaan ja oivalluksiaan kerholaisille, niin että heistäkin kasvaisi "kunnollisia" mediankäyttäjiä. Haastavinta tänään on varmaankin etsiä rakentavia kehitysideoita ja miettiä asioita lapsen näkökulmasta eikä vain lytätä kehitettyä materiaalia aikuisen kriittisyydellä. Materiaali, johon tähän mennessä on tutustuttu, vaikuttaa ihan asialliselta. Totesimme, että paperilla asiat näyttävät aina erilaiselta, kuin käytännössä asiat toteutuvat. On yllättävän haastavaa toteuttaa toimintaa, joka on kansainvälistä. Siitä huolimatta media on erittäin hyödyllinen väline. Kuitenkin on syytä ottaa huomioon, missä joulupukin kesämökki sijaitsee. On ihanaa, että kohta on jo joulu ja saa hetken huilata ennen kuin uusi vuosi ja uudet haasteet alkavat.
***
maanantai 30. joulukuuta 2013
perjantai 13. joulukuuta 2013
Aimo harppauksia eteenpäin
Seija-myrsky riehuu ulkona. Hankekin on edennyt edellisen päivityksen jälkeen melkein yhtä huimaa vauhtia kuin myrskytuuli. Me mediassa -kerhon ohjaajan oppaan käsikirjoituksen ensimmäinen versio on valmis ja pilottiyhdistysten koulutuspäivä pidettiin 30.11.2013. Päivitän nyt aluksi väliaikatietoja teemakerhomateriaalista.
Me mediassa -kerhon perustaa eli ohjaajan opasta on kirjoittanut media- ja varhaiskasvattaja ja lasten osallisuuden kehittäjä Elina Kataja. Saimme oppaalle loistotekijän! Aluksi hieman perustietoja: Kerho on suunnattu alakouluikäisille; parhaiten ohjelma soveltuu 4.-6.-luokkalaisten kanssa tehtäväksi, mutta nuoremmatkin koululaiset ovat kerhoon tervetulleita. Kerho kestää yhteensä kahdeksan kertaa ja kerrallaan kaksi tuntia. Se noudattaa 4H-järjestön teemakerhomallia, ja jokaiselle kerhokerralle on määritelty tavoitteet, tarvittavat välineet ja materiaalit sekä aiheeseen sopiva TOP-tehtävä (lue lisää TOP-tehtävistä osoitteessa www.4h.fi/top).
Kerho keskittyy turvallisten mediataitojen opetteluun ja erilaisiin mediatuottamisen mahdollisuuksiin sähköisissä medioissa. Keskiössä ovat lasten omat kokemukset ja elämykset mediassa. Samalla kerhossa pohditaan myös sisällöntuottajan vastuita ja velvollisuuksia. Aikuisen ja kerhonohjaajan rooli on olla tukemassa ja opastamassa lasta tämän mediamatkalla. Kerhossa huomiodaan myös sukupolvien välinen vuorovaikutus ja otetaan myös lasten vanhemmat mukaan - ainakin viimeisellä kerhokerralla.
Me mediassa -kerhon perustaa eli ohjaajan opasta on kirjoittanut media- ja varhaiskasvattaja ja lasten osallisuuden kehittäjä Elina Kataja. Saimme oppaalle loistotekijän! Aluksi hieman perustietoja: Kerho on suunnattu alakouluikäisille; parhaiten ohjelma soveltuu 4.-6.-luokkalaisten kanssa tehtäväksi, mutta nuoremmatkin koululaiset ovat kerhoon tervetulleita. Kerho kestää yhteensä kahdeksan kertaa ja kerrallaan kaksi tuntia. Se noudattaa 4H-järjestön teemakerhomallia, ja jokaiselle kerhokerralle on määritelty tavoitteet, tarvittavat välineet ja materiaalit sekä aiheeseen sopiva TOP-tehtävä (lue lisää TOP-tehtävistä osoitteessa www.4h.fi/top).
Kerho keskittyy turvallisten mediataitojen opetteluun ja erilaisiin mediatuottamisen mahdollisuuksiin sähköisissä medioissa. Keskiössä ovat lasten omat kokemukset ja elämykset mediassa. Samalla kerhossa pohditaan myös sisällöntuottajan vastuita ja velvollisuuksia. Aikuisen ja kerhonohjaajan rooli on olla tukemassa ja opastamassa lasta tämän mediamatkalla. Kerhossa huomiodaan myös sukupolvien välinen vuorovaikutus ja otetaan myös lasten vanhemmat mukaan - ainakin viimeisellä kerhokerralla.
Kerhokerroilla seikkaillaan blogimaailmassa, digitaalisten pelien viidakossa, tehdään tarinoita, videoita, otetaan valokuvia ja tutkitaan oheistuontoa. Kerho huipentuu julkistustilaisuuteen. Kuulostaa huippuhauskalta, mutta myös hyödylliseltä - vai mitä!
Ohjaajan opasta käytiin yksityiskohtaisesti läpi pilottiyhdistysten koulutuksessa, jossa oli mukana 4H-toimihenkilö ja kerhonohjaaja jokaisesta viidestä yhdistyksestä. Koulutuksessa saadun palautteen pohjalta ohjaajan opasta kehitetään nyt eteenpäin. Pilottikerhon käynnistyvät tammikuussa, ja kerhoissa palautetta kerätään vielä lapsilta ja ohjaajilta. Jännittävää kuulla, mitä mieltä kerholaiset ovat!
tiistai 5. marraskuuta 2013
Voiko 4H:ssa pelata?
Digitaalisten pelien pelätään tempaisevan nuoret mukaan niin,
että lopulta he pelaavat kaikki yöt, syrjäytyvät ja vieraantuvat
tosielämästä. Pelaaminen saa helposti nuorisotyöntekijöiden karvat nousemaan pystyyn. Miksi 4H:ssa kuitenkin halutaan olla tekemisissä
pelimaailman kanssa?
Tietokone- ja muiden digitaalisten pelien koukuttavuudesta ja haittavaikutuksista puhutaan paljon: Nuoret pelaavat liikaa. Pelit ovat väkivaltaisia, eikä pelien ikärajoja noudateta. Pelaajat elävät epäterveellistä ja epäsosiaalista elämää. Pelot eivät ole aiheettomia, mutta ne kertovat vain pienen osan totuudesta.
Pelaaminen on osa tämän päivän nuorten elämää. Tampereen yliopiston julkaiseman Pelaajabarometri 2011:n mukaan lähes kaikki 10–19-vuotiaat pelaavat ainakin kerran kuukaudessa. Tutkimuksen mukaan nuoret pitävät pelaamisesta, koska se on mukavaa ja rentouttavaa ajanvietettä. Kunhan pelaaminen ei mene liiallisuuksiin, se on hyvä harrastus.
– Pelaaminen itse ei ole ongelma. Toki se voi muuttua ongelmaksi kuten mikä tahansa muukin, jos sitä tekee liikaa, nuorisotyönkoordinaattori Tapio Rostedt Pääkaupunkiseudun 4H-yhdistyksistä huomauttaa. Yhdistyksessä on kokeiltu pelikerhotoimintaa, jolla voidaan Tapion mielestä ehkäistä ongelmapelaamista, koska kerhossa pelaaminen on sosiaalista ja samalla saa uusia kavereita.
Myös tutkimustuloksissa korostuu pelaamisen sosiaalinen puoli: nuoret pelaavat yhdessä sekä virtuaali- että tosielämässä. Pelimaailmoissa tavataan tosielämän kavereita ja tutustutaan uusiin ihmisiin, joiden kanssa voi myös jutella pelaamisen lomassa. Pelaamisen jälkeen samojen kavereiden kanssa lähdetään tekemään jotain muuta, vaikka urheilemaan.
Pelaamisella on myös muita positiivisia puolia: Lapsille ja nuorille pelit ovat luonteva ympäristö testata rajojaan, leikitellä erilaisilla rooleilla ja saada uusia kokemuksia. Pelaaminen myös kehittää englannin kielen taitoa, parantaa yleissivistystä sekä ongelmanratkaisu- ja hahmotuskykyä.
Jos nuoret pelaavat joka tapauksessa, miksemme voisi tehdä pelaamisesta 4H:n näköistä toimintaa? Näin on mietitty siellä täällä 4H-kenttää ja muutamia mielenkiintoisia avauksia on jo tehty.
Kuusamossa ajatus lanien eli verkkopelitapahtuman järjestämiseen syntyi nuorilta saadun palautteen pohjalta.
– Ei nuorisotyössä tehdä oikeasti mitään sellaista, mikä nuoria kiinnostaa ja JOS tehdäänkin, niin kaikki tapahtuu about 7 vuotta myöhässä, poikaporukka totesi. Toiminnanjohtaja Sirpa Murtovaara Kuusamon 4H-yhdistyksestä päätti heittää pallon takaisin ja kysyi, millaista toimintaa nuoret sitten haluaisivat.
Nyt pojat ovat itse mukana järjestämässä yhdistyksen nimissä Q-lan 2014 -nimistä kolmipäiväistä verkkopelitapahtumaa maaliskuussa 2014.
– Oli pelaamisesta mitä mieltä tahansa, on upeaa katsella sitä intoa, jolla nämä nuoret miehet suhtautuvat laneihin ja niiden järjestämiseen. Kaupunki tarjoaa tapahtumalle koulutilan, johon mahtuu 80 tietokonepaikkaa. Tavoitteena on saada hiihtolomalla järjestettävään tapahtumaan noin 50–60 osallistujaa, mikä on suuri määrä Kuusamon kokoisessa kaupungissa.
Sirpa on tyytyväinen, koska hän voi täysin rehellisesti sanoa, että idea laneihin on tullut täysin nuorilta itseltään.
– Järjestämme nyt varmasti sellaista toimintaa, kuin mitä nuoret itse haluavat. Kun idea on lähtenyt pojilta itseltään, he ovat myös hyvin sitoutuneesti mukana järjestämisessä. Tapahtuman sisällön suhteen pojat ovat saaneet hyvin vapaat kädet, ja esimerkiksi tapahtuman nimi ja logo ovat nuorten omaa käsialaa. Sirpan apua nuoret tarvitsevat varsinkin talouteen ja lupa-asioihin liittyen. Samalla nuoret oppivat paljon tapahtuman järjestämisestä.
Kehittävää kansallista pelipäivää 9.11.!
(Juttu on julkaistu 4H-intrassa 5.11.2013)
Tietokone- ja muiden digitaalisten pelien koukuttavuudesta ja haittavaikutuksista puhutaan paljon: Nuoret pelaavat liikaa. Pelit ovat väkivaltaisia, eikä pelien ikärajoja noudateta. Pelaajat elävät epäterveellistä ja epäsosiaalista elämää. Pelot eivät ole aiheettomia, mutta ne kertovat vain pienen osan totuudesta.
Pelaaminen on osa tämän päivän nuorten elämää. Tampereen yliopiston julkaiseman Pelaajabarometri 2011:n mukaan lähes kaikki 10–19-vuotiaat pelaavat ainakin kerran kuukaudessa. Tutkimuksen mukaan nuoret pitävät pelaamisesta, koska se on mukavaa ja rentouttavaa ajanvietettä. Kunhan pelaaminen ei mene liiallisuuksiin, se on hyvä harrastus.
– Pelaaminen itse ei ole ongelma. Toki se voi muuttua ongelmaksi kuten mikä tahansa muukin, jos sitä tekee liikaa, nuorisotyönkoordinaattori Tapio Rostedt Pääkaupunkiseudun 4H-yhdistyksistä huomauttaa. Yhdistyksessä on kokeiltu pelikerhotoimintaa, jolla voidaan Tapion mielestä ehkäistä ongelmapelaamista, koska kerhossa pelaaminen on sosiaalista ja samalla saa uusia kavereita.
Myös tutkimustuloksissa korostuu pelaamisen sosiaalinen puoli: nuoret pelaavat yhdessä sekä virtuaali- että tosielämässä. Pelimaailmoissa tavataan tosielämän kavereita ja tutustutaan uusiin ihmisiin, joiden kanssa voi myös jutella pelaamisen lomassa. Pelaamisen jälkeen samojen kavereiden kanssa lähdetään tekemään jotain muuta, vaikka urheilemaan.
Pelaamisella on myös muita positiivisia puolia: Lapsille ja nuorille pelit ovat luonteva ympäristö testata rajojaan, leikitellä erilaisilla rooleilla ja saada uusia kokemuksia. Pelaaminen myös kehittää englannin kielen taitoa, parantaa yleissivistystä sekä ongelmanratkaisu- ja hahmotuskykyä.
Jos nuoret pelaavat joka tapauksessa, miksemme voisi tehdä pelaamisesta 4H:n näköistä toimintaa? Näin on mietitty siellä täällä 4H-kenttää ja muutamia mielenkiintoisia avauksia on jo tehty.
Kuusamon 4H järjestää Q-lanit
Kuusamossa ajatus lanien eli verkkopelitapahtuman järjestämiseen syntyi nuorilta saadun palautteen pohjalta.
– Ei nuorisotyössä tehdä oikeasti mitään sellaista, mikä nuoria kiinnostaa ja JOS tehdäänkin, niin kaikki tapahtuu about 7 vuotta myöhässä, poikaporukka totesi. Toiminnanjohtaja Sirpa Murtovaara Kuusamon 4H-yhdistyksestä päätti heittää pallon takaisin ja kysyi, millaista toimintaa nuoret sitten haluaisivat.
Nyt pojat ovat itse mukana järjestämässä yhdistyksen nimissä Q-lan 2014 -nimistä kolmipäiväistä verkkopelitapahtumaa maaliskuussa 2014.
– Oli pelaamisesta mitä mieltä tahansa, on upeaa katsella sitä intoa, jolla nämä nuoret miehet suhtautuvat laneihin ja niiden järjestämiseen. Kaupunki tarjoaa tapahtumalle koulutilan, johon mahtuu 80 tietokonepaikkaa. Tavoitteena on saada hiihtolomalla järjestettävään tapahtumaan noin 50–60 osallistujaa, mikä on suuri määrä Kuusamon kokoisessa kaupungissa.
Sirpa on tyytyväinen, koska hän voi täysin rehellisesti sanoa, että idea laneihin on tullut täysin nuorilta itseltään.
– Järjestämme nyt varmasti sellaista toimintaa, kuin mitä nuoret itse haluavat. Kun idea on lähtenyt pojilta itseltään, he ovat myös hyvin sitoutuneesti mukana järjestämisessä. Tapahtuman sisällön suhteen pojat ovat saaneet hyvin vapaat kädet, ja esimerkiksi tapahtuman nimi ja logo ovat nuorten omaa käsialaa. Sirpan apua nuoret tarvitsevat varsinkin talouteen ja lupa-asioihin liittyen. Samalla nuoret oppivat paljon tapahtuman järjestämisestä.
Kehittävää kansallista pelipäivää 9.11.!
(Juttu on julkaistu 4H-intrassa 5.11.2013)
perjantai 18. lokakuuta 2013
Mediakasvatus on norsu
Vertaus mediakasvatuksesta sokeiden tunnustelemana norsuna nousi esiin jo MEKUn mediakasvatusfoorumissa, mutta ajatus vahvistus viikon loppua kohti. Taustalla on idea, että mediakasvatus on niin moninainen kokonaisuus että se näyttäytyy aina hieman erilaisena riippuen mistä päin sitä lähtee tutkimaan.
Osallistuin siis viime viikon loppuna Mediakasvatuskeskus Metkan järjestämään Ison Pajan mediakasvatusseminaariin, joka järjestettiin 11.-12.10.2013 Yleisradion tiloissa. Seminaarin kohderyhmänä olivat opettajat, kirjastolaiset ja nuorisotyön tekijät.
Vuosittain järjestettävän seminaarin teemana oli tänä vuonna Mukana kuvassa ja kuvioissa - vastaanottajana ja aktiivisena vaikuttajana. Pääsin saman viikon aikana tutustuman siis isoon joukkoon mediakasvatuksen toimijoita, kun vietin yhteensä kolme kokonaista päivää mediakasvatuspiireissä. Käteen jäi ainakin se, että norsuvertaus pitää hyvin paikkansa!
Kuten teemasta voi päätellä, Metkan seminaari oli hyvin kuva- ja videopainotteinen. Puhujat olivat huippuluokkaa ja todella mielenkiintoisia. On upea juttu, että niinkin pieni toimija kuin Metka voi järjestää näin vaikuttavan seminaarin! Mukana oli oikeita huippunimiä, kuten Hilton!-dokumentin ohjannut Virpi Suutari ja käsikirjoittaja Aleksi Bardy, joka kertoi uusimmasta elokuvastaan Leijonasydän.
Oli mielenkiintoista tutustua jälleen uusiin mediakasvatuksen toimijoihin. Verrattuna MEKUn foorumiin, mukana oli nyt enemmän ruohonjuuritason toimijoita. Esimerkiksi kirjastojen tekemä työ näyttäytyi varsin moninaisena, ja ehkä jopa jonkinlaisia yhteistyökuvioita olisi mahdollista löytää. Mitä jos 4H:n mediakasvatuskerhot voisivat hyödyntää kirjastojen tiloja?
Oli myös hyödyllistä saada lisää tietoa Metkan toiminnasta. Heillä on paljon kiinnostavia mediakasvatusmateriaaleja, joita kannattaa ehdottomasti hyödyntää. Mieleen jäivät esimerkiksi lasten ja nuorten itse tekemät hienot elokuvat. 4H:n mediakasvatuskerhon mallissa ei taida valitettavasti olla aikaa painottua niin pitkälle videoiden tekemiseen, mutta ehkä joku innokas ohjaaja kehittää oman kerhon? Hienoja animaatioelokuviahan on jo tehty ainakin Valkeakosken 4H-yhdistyksen mediakerhoissa! (ks. videoita 4H Suomen kanavalta www.youtube.com/4hsuomi, soittolistalta 4H-toimintaa ympäri Suomea).
Yhdessä verkkoon! -hankkeessa kerholaiset ovat itse sisällöntuottajina, joten siltä kannalta seminaari oli melko aikuislähtöinen. Puhujista vain kaksi nuorta, bloggaaja Helmi Saarela ja Justimus-sketsien tekijä Sami Harmaala, olivat itse sisällöntuottajia. Muuten sisällöntuotannosta vastasivat aikuiset.
Vielä loppukevennykseksi Justimusta: Ei pysty, meil on lanit!
Kiitos vielä Metkalle aivan upeasta seminaarista!
Metkan toimintaan voi tutustua osoitteessa: http://mediametka.fi
Osallistuin siis viime viikon loppuna Mediakasvatuskeskus Metkan järjestämään Ison Pajan mediakasvatusseminaariin, joka järjestettiin 11.-12.10.2013 Yleisradion tiloissa. Seminaarin kohderyhmänä olivat opettajat, kirjastolaiset ja nuorisotyön tekijät.
Vuosittain järjestettävän seminaarin teemana oli tänä vuonna Mukana kuvassa ja kuvioissa - vastaanottajana ja aktiivisena vaikuttajana. Pääsin saman viikon aikana tutustuman siis isoon joukkoon mediakasvatuksen toimijoita, kun vietin yhteensä kolme kokonaista päivää mediakasvatuspiireissä. Käteen jäi ainakin se, että norsuvertaus pitää hyvin paikkansa!
Kuten teemasta voi päätellä, Metkan seminaari oli hyvin kuva- ja videopainotteinen. Puhujat olivat huippuluokkaa ja todella mielenkiintoisia. On upea juttu, että niinkin pieni toimija kuin Metka voi järjestää näin vaikuttavan seminaarin! Mukana oli oikeita huippunimiä, kuten Hilton!-dokumentin ohjannut Virpi Suutari ja käsikirjoittaja Aleksi Bardy, joka kertoi uusimmasta elokuvastaan Leijonasydän.
Oli mielenkiintoista tutustua jälleen uusiin mediakasvatuksen toimijoihin. Verrattuna MEKUn foorumiin, mukana oli nyt enemmän ruohonjuuritason toimijoita. Esimerkiksi kirjastojen tekemä työ näyttäytyi varsin moninaisena, ja ehkä jopa jonkinlaisia yhteistyökuvioita olisi mahdollista löytää. Mitä jos 4H:n mediakasvatuskerhot voisivat hyödyntää kirjastojen tiloja?
Oli myös hyödyllistä saada lisää tietoa Metkan toiminnasta. Heillä on paljon kiinnostavia mediakasvatusmateriaaleja, joita kannattaa ehdottomasti hyödyntää. Mieleen jäivät esimerkiksi lasten ja nuorten itse tekemät hienot elokuvat. 4H:n mediakasvatuskerhon mallissa ei taida valitettavasti olla aikaa painottua niin pitkälle videoiden tekemiseen, mutta ehkä joku innokas ohjaaja kehittää oman kerhon? Hienoja animaatioelokuviahan on jo tehty ainakin Valkeakosken 4H-yhdistyksen mediakerhoissa! (ks. videoita 4H Suomen kanavalta www.youtube.com/4hsuomi, soittolistalta 4H-toimintaa ympäri Suomea).
Yhdessä verkkoon! -hankkeessa kerholaiset ovat itse sisällöntuottajina, joten siltä kannalta seminaari oli melko aikuislähtöinen. Puhujista vain kaksi nuorta, bloggaaja Helmi Saarela ja Justimus-sketsien tekijä Sami Harmaala, olivat itse sisällöntuottajia. Muuten sisällöntuotannosta vastasivat aikuiset.
Vielä loppukevennykseksi Justimusta: Ei pysty, meil on lanit!
Kiitos vielä Metkalle aivan upeasta seminaarista!
Metkan toimintaan voi tutustua osoitteessa: http://mediametka.fi
torstai 10. lokakuuta 2013
Verkostoitumista Mediakasvatusfoorumissa
Terveisiä MEKUn eli Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskuksen 9.10.2013 järjestämästä Mediakasvatusfoorumista! Oli hieno tilaisuus tavata kerralla paljon alan toimijoita ja nähdä, kuinka moni erilainen taho mediakasvattaa.
Tilaisuuden avasi johtaja Jukka Liedes Opetus- ja kulttuuriministeriöstä, jonka jälkeen MEKUn johtaja Leo Pekkala esitteli keskuksen toteuttamaa tutkimusta Mediakasvatuksen tutkimus Suomessa. Opetus- ja kulttuuriministeriön projektisuunnittelija Elina Hanninen puhui hyvän medialukutaidon suuntaviivoista, jonka jälkeen väki jakautui keskustelemaan pienryhmissä.
Omassa ryhmässäni puhuttiin yhteistyöstä mediakasvatuksen kentällä: Millaista yhteistyötä on tehty ja millaisia kokemuksia siitä on? Millaista yhteistyötä kaivattaisiin? Ryhmässä oltiin hyvin yksimielisiä siitä, että mediakasvatuksen kenttä on hyvin pirstaleinen ja yhteistyötä voisi olla enemmän. Toivottiin, että joku taho kokoaisi kenttää yhteen, jotta yhteistyökumppaneita olisi helpompi löytää ja tiedettäisiin paremmin, mitä muualla tehdään.
Lounaan jälkeen oli ohjelmassa Mahis-tori, jossa viisi toimijaa pääsi kertomaan itsestään ja herättelemään keskustelua. Oli aivan mahtava juttu, että myös minä pääsin kertomaan meidän Yhdessä verkkoon! -hankkeestamme. Yritin herätellä yleisöä keskusteluun aiheesta "pitääkö kaikkien nuorisoalan toimijoiden mediakasvattaa", mutta keskustelua ei juuri syntynyt. Onneksi yleisö vaikutti aidosti kiinnostuneelta ja innostuneelta tekemään yhteistyötä 4H:n kanssa. Terveisiä Lapin yliopistoon!
Iltapäivän viimeinen puhujapari, yliopistonlehtorit Johanna Vaattovaara ja Lari Kotilainen Helsingin yliopistosta, tarjosi varsin viihteellisen luennon tieteen kansantajuistamisesta - mielenkiintoinen näkökulma, joka kannattaa muistaa monessa muussakin yhteydessä!
Suuri kiitos MEKUlle hienosti järjestetystä foorumista! Parasta päivässä oli muiden alan toimijoiden tapaaminen ja mielenkiintoiset yhteistyönavaukset. Katsotaan mitä niistä syntyy!
Tilaisuuden avasi johtaja Jukka Liedes Opetus- ja kulttuuriministeriöstä, jonka jälkeen MEKUn johtaja Leo Pekkala esitteli keskuksen toteuttamaa tutkimusta Mediakasvatuksen tutkimus Suomessa. Opetus- ja kulttuuriministeriön projektisuunnittelija Elina Hanninen puhui hyvän medialukutaidon suuntaviivoista, jonka jälkeen väki jakautui keskustelemaan pienryhmissä.
Omassa ryhmässäni puhuttiin yhteistyöstä mediakasvatuksen kentällä: Millaista yhteistyötä on tehty ja millaisia kokemuksia siitä on? Millaista yhteistyötä kaivattaisiin? Ryhmässä oltiin hyvin yksimielisiä siitä, että mediakasvatuksen kenttä on hyvin pirstaleinen ja yhteistyötä voisi olla enemmän. Toivottiin, että joku taho kokoaisi kenttää yhteen, jotta yhteistyökumppaneita olisi helpompi löytää ja tiedettäisiin paremmin, mitä muualla tehdään.
Lounaan jälkeen oli ohjelmassa Mahis-tori, jossa viisi toimijaa pääsi kertomaan itsestään ja herättelemään keskustelua. Oli aivan mahtava juttu, että myös minä pääsin kertomaan meidän Yhdessä verkkoon! -hankkeestamme. Yritin herätellä yleisöä keskusteluun aiheesta "pitääkö kaikkien nuorisoalan toimijoiden mediakasvattaa", mutta keskustelua ei juuri syntynyt. Onneksi yleisö vaikutti aidosti kiinnostuneelta ja innostuneelta tekemään yhteistyötä 4H:n kanssa. Terveisiä Lapin yliopistoon!
Iltapäivän viimeinen puhujapari, yliopistonlehtorit Johanna Vaattovaara ja Lari Kotilainen Helsingin yliopistosta, tarjosi varsin viihteellisen luennon tieteen kansantajuistamisesta - mielenkiintoinen näkökulma, joka kannattaa muistaa monessa muussakin yhteydessä!
Suuri kiitos MEKUlle hienosti järjestetystä foorumista! Parasta päivässä oli muiden alan toimijoiden tapaaminen ja mielenkiintoiset yhteistyönavaukset. Katsotaan mitä niistä syntyy!
tiistai 24. syyskuuta 2013
Lapset kännykkäkuvaajina?
Pelastakaa Lapset julkaisi viime viikolla tutkimuksen "Lapset
mediatuottajina. 8-11-vuotiaiden suomalaislasten kännykkäkuvaaminen ja
heijastumia mediakasvatukseen". Tutkimus antoi hankkeellemme sekä vastauksia että ajattelemisen aihetta.
Hyödyllinen tieto oli, että lähes kaikilla suomalaiskoululaisilla on oma kännykkä (tutkimuksessa yli 98 prosentilla) ja lähes kaikissa kännyköissä on valo- ja videokuvausmahdollisuus (tutkimuksessa 90 prosentilla). Tarvittavat välineet ovat siis lasten saatavilla, ilman että 4H-yhdistys joutuu hankkimaan mediakerhoon 20 kameraa.
Tutkimuksessa nousi esiin, etteivät alakouluikäiset lapset vielä juurikaan jaa tuottamaansa kännykkämateriaalia verkkoon, vaan kuvia otetaan itseä varten ja näytettäväksi kavereille. Mediakasvatuskerhossamme tarkoituksena kuitenkin olisi myös jakaa kuvia verkossa muiden nähtäville. Tämä asia jää vielä pohdittavaksi: Jakavatko lapset sisältöä verkkoon? Vai ohjaaja? Vai pysyvätkö tekstit, kuvat ja videot vain oman kerhon keskuudessa?
Kaikista paras tutkimuksesta opittu oivallus oli se, että lapset ovat erittäin luovia, kekseliäitä ja taitavia kännykänkäyttäjiä. He kuvaavat upeita mediateoksia, jotka ansaitsevat tulla nähdyksi. He eivät kuitenkaan saa kuvistaan juurikaan palautetta, ohjausta tai opastusta. Syitä on useita: vanhemmat eivät välttämättä tiedä kuvista ja koulussakin kännykänkäyttö on kielletty. Kuinka kännykkä voisi toimia tiedon välittämisen ja jakamisen, havainnoinnnin, itseilmaisun, luovuuden ja oppimisen välineenä siten että siihen yhdistyisi myös lapsen ja aikuisen välistä vuorovaikutusta? Juuri tähän tarpeeseen voimme toivottavasti vastata hankkeemme kautta syntyvän mediakasvatusmallin ja mediakerhon avulla.
Tutkimus löytyy osoitteesta www.pelastakaalapset.fi/toiminta/mediakasvatus/.
Tutkimuksen tuloksista kertoo myös oheinen video:
Hyödyllinen tieto oli, että lähes kaikilla suomalaiskoululaisilla on oma kännykkä (tutkimuksessa yli 98 prosentilla) ja lähes kaikissa kännyköissä on valo- ja videokuvausmahdollisuus (tutkimuksessa 90 prosentilla). Tarvittavat välineet ovat siis lasten saatavilla, ilman että 4H-yhdistys joutuu hankkimaan mediakerhoon 20 kameraa.
Tutkimuksessa nousi esiin, etteivät alakouluikäiset lapset vielä juurikaan jaa tuottamaansa kännykkämateriaalia verkkoon, vaan kuvia otetaan itseä varten ja näytettäväksi kavereille. Mediakasvatuskerhossamme tarkoituksena kuitenkin olisi myös jakaa kuvia verkossa muiden nähtäville. Tämä asia jää vielä pohdittavaksi: Jakavatko lapset sisältöä verkkoon? Vai ohjaaja? Vai pysyvätkö tekstit, kuvat ja videot vain oman kerhon keskuudessa?
Kaikista paras tutkimuksesta opittu oivallus oli se, että lapset ovat erittäin luovia, kekseliäitä ja taitavia kännykänkäyttäjiä. He kuvaavat upeita mediateoksia, jotka ansaitsevat tulla nähdyksi. He eivät kuitenkaan saa kuvistaan juurikaan palautetta, ohjausta tai opastusta. Syitä on useita: vanhemmat eivät välttämättä tiedä kuvista ja koulussakin kännykänkäyttö on kielletty. Kuinka kännykkä voisi toimia tiedon välittämisen ja jakamisen, havainnoinnnin, itseilmaisun, luovuuden ja oppimisen välineenä siten että siihen yhdistyisi myös lapsen ja aikuisen välistä vuorovaikutusta? Juuri tähän tarpeeseen voimme toivottavasti vastata hankkeemme kautta syntyvän mediakasvatusmallin ja mediakerhon avulla.
Tutkimus löytyy osoitteesta www.pelastakaalapset.fi/toiminta/mediakasvatus/.
Tutkimuksen tuloksista kertoo myös oheinen video:
perjantai 20. syyskuuta 2013
Palaset paikoillaan
Vähitellen hankkeen palaset alkavat loksahdella paikoilleen: nyt on selvillä se porukka, joka lähtee kehittämään 4H-järjestön mediakasvatusmallia. Ja se porukka on mahtava!
Hankkeen viideksi pilottiyhdistykseksi on valittu Ampun (Etelä-Suomen piiri), Laukeuden (Etelä-Pohjanmaan piiri), Salon (Lounais-Suomen piiri), Savonlinnan (Suur-Savon piiri) ja Utajärven 4H-yhdistykset (Oulun piiri). Alueellisesti hankkeemme kattaa siis ison osan Suomea.
Myös hankkeen ohjausryhmä on koossa. Pilottiyhdistyksiä ohjausryhmässä edustaa Ampun 4H-yhdistyksen toiminnanjohtaja Hanna Falck. Nuorten ääntä esiin tuo nuorisotoimikunnan kerhoministeri Jenni Hirvi. Mukana on myös Pelastakaa Lapset ry:n mediakasvatustyön asiantuntija Johanna Sommers-Piiroinen sekä Suomen 4H-liiton ryhmätoiminnan kehityspäällikkö Virpi Skippari.
Hankepäällikkönä toimii Suomen 4H-liiton viestintäpäällikkö Maria Gnosspelius ja hankekoordinaattorina Jutta Setälä.
Tästä on hyvä jatkaa!
Hankkeen viideksi pilottiyhdistykseksi on valittu Ampun (Etelä-Suomen piiri), Laukeuden (Etelä-Pohjanmaan piiri), Salon (Lounais-Suomen piiri), Savonlinnan (Suur-Savon piiri) ja Utajärven 4H-yhdistykset (Oulun piiri). Alueellisesti hankkeemme kattaa siis ison osan Suomea.
Myös hankkeen ohjausryhmä on koossa. Pilottiyhdistyksiä ohjausryhmässä edustaa Ampun 4H-yhdistyksen toiminnanjohtaja Hanna Falck. Nuorten ääntä esiin tuo nuorisotoimikunnan kerhoministeri Jenni Hirvi. Mukana on myös Pelastakaa Lapset ry:n mediakasvatustyön asiantuntija Johanna Sommers-Piiroinen sekä Suomen 4H-liiton ryhmätoiminnan kehityspäällikkö Virpi Skippari.
Hankepäällikkönä toimii Suomen 4H-liiton viestintäpäällikkö Maria Gnosspelius ja hankekoordinaattorina Jutta Setälä.
Tästä on hyvä jatkaa!
maanantai 2. syyskuuta 2013
Lähtökuopissa
Kerholaisten osallistamista ja tekemällä oppimista verkossa? 4H:n rooli lasten mediataitojen tukemisessa? Kerholaisten ja muiden jäsentemme näköinen 4h.fi?
Näihin haasteisiin aiomme 4H-järjestössä tarttua seuraavan 16 kuukauden aikana. Opetus- ja kulttuuriministeriön tukema lasten mediakasvatushanke Yhdessä verkkoon! käynnistyi elokuun alussa. Tämän blogin tarkoituksena on kertoa hankkeen kuulumisista kaikille 4H-työstä ja mediakasvatuksesta kiinnostuneille.
4H-järjestössä pyörii vuosittain yli 2 000 kerhoa, joiden kautta tavoitamme tuhansia 6-12-vuotiaita lapsia ympäri Suomea. 4H-kerhoissa on aina opittu itse tekemällä, ja me uskomme että periaate toimii mainiosti myös verkkoympäristössä. Yhdessä verkkoon! -hankkeen tarkoituksena on luoda materiaali ensimmäisille pelkästään nykyaikaisiin verkkomedioihin keskittyville teemakerhoille. Samalla koulutamme nuorisotyöntekijöitämme lasten ja nuorten osallistamiseen mediaympäristössä hieman laajemminkin.
Hanke nivoutuu tiiviisti yhteen samanaikaisesti käynnissä olevaan 4h.fi-verkkouudistukseen, jonka tavoitteena on rakentaa uusi, lasten ja nuorten näköinen verkkopalvelu. Verkon kautta haluamme antaa 4H-kerholaisille ympäri Suomea mahdollisuuden näkyä ja kokea olevansa osa valtakunnallista 4H-nuorisojärjestöä.
Yhdessä verkkoon! -hanke koostuu neljästä osa-alueesta: 1. uudesta, osallistavasta verkkoalustasta, 2. uudesta mediateemakerhosta, 3. nuorisotyöntekijöiden kouluttamisesta ja 4. 4H:n mediakasvatusmallin uudistamisesta.
Syksyn 2013 aikana tullaan kehittämään teemakerhon perusta eli kerhon ohjaajalle suunnattu opas ja aloitetaan viiden pilottiyhdistyksen kouluttaminen. Ensimmäiset pilottikerhot käynnistyvät alkuvuonna 2014.
Tervetuloa seuraamaan matkaamme kohti uudenlaista 4H:ta!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)