Voiko 4H:ssa pelata?

Digitaalisten pelien pelätään tempaisevan nuoret mukaan niin, että lopulta he pelaavat kaikki yöt, syrjäytyvät ja vieraantuvat tosielämästä. Pelaaminen saa helposti nuorisotyöntekijöiden karvat nousemaan pystyyn. Miksi 4H:ssa kuitenkin halutaan olla tekemisissä pelimaailman kanssa?

Tietokone- ja muiden digitaalisten pelien koukuttavuudesta ja haittavaikutuksista puhutaan paljon: Nuoret pelaavat liikaa. Pelit ovat väkivaltaisia, eikä pelien ikärajoja noudateta. Pelaajat elävät epäterveellistä ja epäsosiaalista elämää. Pelot eivät ole aiheettomia, mutta ne kertovat vain pienen osan totuudesta.

Pelaaminen on osa tämän päivän nuorten elämää. Tampereen yliopiston julkaiseman Pelaajabarometri 2011:n mukaan lähes kaikki 10–19-vuotiaat pelaavat ainakin kerran kuukaudessa. Tutkimuksen mukaan nuoret pitävät pelaamisesta, koska se on mukavaa ja rentouttavaa ajanvietettä. Kunhan pelaaminen ei mene liiallisuuksiin, se on hyvä harrastus.

– Pelaaminen itse ei ole ongelma. Toki se voi muuttua ongelmaksi kuten mikä tahansa muukin, jos sitä tekee liikaa, nuorisotyönkoordinaattori Tapio Rostedt Pääkaupunkiseudun 4H-yhdistyksistä huomauttaa. Yhdistyksessä on kokeiltu pelikerhotoimintaa, jolla voidaan Tapion mielestä ehkäistä ongelmapelaamista, koska kerhossa pelaaminen on sosiaalista ja samalla saa uusia kavereita.

Myös tutkimustuloksissa korostuu pelaamisen sosiaalinen puoli: nuoret pelaavat yhdessä sekä virtuaali- että tosielämässä. Pelimaailmoissa tavataan tosielämän kavereita ja tutustutaan uusiin ihmisiin, joiden kanssa voi myös jutella pelaamisen lomassa. Pelaamisen jälkeen samojen kavereiden kanssa lähdetään tekemään jotain muuta, vaikka urheilemaan.

Pelaamisella on myös muita positiivisia puolia: Lapsille ja nuorille pelit ovat luonteva ympäristö testata rajojaan, leikitellä erilaisilla rooleilla ja saada uusia kokemuksia. Pelaaminen myös kehittää englannin kielen taitoa, parantaa yleissivistystä sekä ongelmanratkaisu- ja hahmotuskykyä.

Jos nuoret pelaavat joka tapauksessa, miksemme voisi tehdä pelaamisesta 4H:n näköistä toimintaa? Näin on mietitty siellä täällä 4H-kenttää ja muutamia mielenkiintoisia avauksia on jo tehty.

Kuusamon 4H järjestää Q-lanit

Kuusamossa ajatus lanien eli verkkopelitapahtuman järjestämiseen syntyi nuorilta saadun palautteen pohjalta.
– Ei nuorisotyössä tehdä oikeasti mitään sellaista, mikä nuoria kiinnostaa ja JOS tehdäänkin, niin kaikki tapahtuu about 7 vuotta myöhässä, poikaporukka totesi. Toiminnanjohtaja Sirpa Murtovaara Kuusamon 4H-yhdistyksestä päätti heittää pallon takaisin ja kysyi, millaista toimintaa nuoret sitten haluaisivat.

Nyt pojat ovat itse mukana järjestämässä yhdistyksen nimissä Q-lan 2014 -nimistä kolmipäiväistä verkkopelitapahtumaa maaliskuussa 2014.
– Oli pelaamisesta mitä mieltä tahansa, on upeaa katsella sitä intoa, jolla nämä nuoret miehet suhtautuvat laneihin ja niiden  järjestämiseen. Kaupunki tarjoaa tapahtumalle koulutilan, johon mahtuu 80 tietokonepaikkaa. Tavoitteena on saada hiihtolomalla järjestettävään tapahtumaan noin 50–60 osallistujaa, mikä on suuri määrä Kuusamon kokoisessa kaupungissa.

Sirpa on tyytyväinen, koska hän voi täysin rehellisesti sanoa, että idea laneihin on tullut täysin nuorilta itseltään.
– Järjestämme nyt varmasti sellaista toimintaa, kuin mitä nuoret itse haluavat. Kun idea on lähtenyt pojilta itseltään, he ovat myös hyvin sitoutuneesti mukana järjestämisessä. Tapahtuman sisällön suhteen pojat ovat saaneet hyvin vapaat kädet, ja esimerkiksi tapahtuman nimi ja logo ovat nuorten omaa käsialaa. Sirpan apua nuoret tarvitsevat varsinkin talouteen ja lupa-asioihin liittyen. Samalla nuoret oppivat paljon tapahtuman järjestämisestä.


Kehittävää kansallista pelipäivää 9.11.!

(Juttu on julkaistu 4H-intrassa 5.11.2013)

Mediakasvatus on norsu

Vertaus mediakasvatuksesta sokeiden tunnustelemana norsuna nousi esiin jo MEKUn mediakasvatusfoorumissa, mutta ajatus vahvistus viikon loppua kohti. Taustalla on idea, että mediakasvatus on niin moninainen kokonaisuus että se näyttäytyy aina hieman erilaisena riippuen mistä päin sitä lähtee tutkimaan. 

Osallistuin siis viime viikon loppuna Mediakasvatuskeskus Metkan järjestämään Ison Pajan mediakasvatusseminaariin, joka järjestettiin 11.-12.10.2013 Yleisradion tiloissa. Seminaarin kohderyhmänä olivat opettajat, kirjastolaiset ja nuorisotyön tekijät.

Vuosittain järjestettävän seminaarin teemana oli tänä vuonna Mukana kuvassa ja kuvioissa - vastaanottajana ja aktiivisena vaikuttajana. Pääsin saman viikon aikana tutustuman siis isoon joukkoon mediakasvatuksen toimijoita, kun vietin yhteensä kolme kokonaista päivää mediakasvatuspiireissä. Käteen jäi ainakin se, että norsuvertaus pitää hyvin paikkansa!

Kuten teemasta voi päätellä, Metkan seminaari oli hyvin kuva- ja videopainotteinen. Puhujat olivat huippuluokkaa ja todella mielenkiintoisia. On upea juttu, että niinkin pieni toimija kuin Metka voi järjestää näin vaikuttavan seminaarin! Mukana oli oikeita huippunimiä, kuten Hilton!-dokumentin ohjannut Virpi Suutari ja käsikirjoittaja Aleksi Bardy, joka kertoi uusimmasta elokuvastaan Leijonasydän.

Oli mielenkiintoista tutustua jälleen uusiin mediakasvatuksen toimijoihin. Verrattuna MEKUn foorumiin, mukana oli nyt enemmän ruohonjuuritason toimijoita. Esimerkiksi kirjastojen tekemä työ näyttäytyi varsin moninaisena, ja ehkä jopa jonkinlaisia yhteistyökuvioita olisi mahdollista löytää. Mitä jos 4H:n mediakasvatuskerhot voisivat hyödyntää kirjastojen tiloja?

Oli myös hyödyllistä saada lisää tietoa Metkan toiminnasta. Heillä on paljon kiinnostavia mediakasvatusmateriaaleja, joita kannattaa ehdottomasti hyödyntää. Mieleen jäivät esimerkiksi lasten ja nuorten itse tekemät hienot elokuvat. 4H:n mediakasvatuskerhon mallissa ei taida valitettavasti olla aikaa painottua niin pitkälle videoiden tekemiseen, mutta ehkä joku innokas ohjaaja kehittää oman kerhon? Hienoja animaatioelokuviahan on jo tehty ainakin Valkeakosken 4H-yhdistyksen mediakerhoissa! (ks. videoita 4H Suomen kanavalta www.youtube.com/4hsuomi, soittolistalta 4H-toimintaa ympäri Suomea).

Yhdessä verkkoon! -hankkeessa kerholaiset ovat itse sisällöntuottajina, joten siltä kannalta seminaari oli melko aikuislähtöinen. Puhujista vain kaksi nuorta, bloggaaja Helmi Saarela ja Justimus-sketsien tekijä Sami Harmaala, olivat itse sisällöntuottajia. Muuten sisällöntuotannosta vastasivat aikuiset.

Vielä loppukevennykseksi Justimusta: Ei pysty, meil on lanit!

Kiitos vielä Metkalle aivan upeasta seminaarista!
Metkan toimintaan voi tutustua osoitteessa: http://mediametka.fi

Verkostoitumista Mediakasvatusfoorumissa

Terveisiä MEKUn eli Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskuksen 9.10.2013 järjestämästä Mediakasvatusfoorumista! Oli hieno tilaisuus tavata kerralla paljon alan toimijoita ja nähdä, kuinka moni erilainen taho mediakasvattaa.

Tilaisuuden avasi johtaja Jukka Liedes Opetus- ja kulttuuriministeriöstä, jonka jälkeen MEKUn johtaja Leo Pekkala esitteli keskuksen toteuttamaa tutkimusta Mediakasvatuksen tutkimus Suomessa. Opetus- ja kulttuuriministeriön projektisuunnittelija Elina Hanninen puhui hyvän medialukutaidon suuntaviivoista, jonka jälkeen väki jakautui keskustelemaan pienryhmissä. 

Omassa ryhmässäni puhuttiin yhteistyöstä mediakasvatuksen kentällä: Millaista yhteistyötä on tehty ja millaisia kokemuksia siitä on? Millaista yhteistyötä kaivattaisiin? Ryhmässä oltiin hyvin yksimielisiä siitä, että mediakasvatuksen kenttä on hyvin pirstaleinen ja yhteistyötä voisi olla enemmän. Toivottiin, että joku taho kokoaisi kenttää yhteen, jotta yhteistyökumppaneita olisi helpompi löytää ja tiedettäisiin paremmin, mitä muualla tehdään.

Lounaan jälkeen oli ohjelmassa Mahis-tori, jossa viisi toimijaa pääsi kertomaan itsestään ja herättelemään keskustelua. Oli aivan mahtava juttu, että myös minä pääsin kertomaan meidän Yhdessä verkkoon! -hankkeestamme. Yritin herätellä yleisöä keskusteluun aiheesta "pitääkö kaikkien nuorisoalan toimijoiden mediakasvattaa", mutta keskustelua ei juuri syntynyt. Onneksi yleisö vaikutti aidosti kiinnostuneelta ja innostuneelta tekemään yhteistyötä 4H:n kanssa. Terveisiä Lapin yliopistoon!

Iltapäivän viimeinen puhujapari, yliopistonlehtorit Johanna Vaattovaara ja Lari Kotilainen Helsingin yliopistosta, tarjosi varsin viihteellisen luennon tieteen kansantajuistamisesta - mielenkiintoinen näkökulma, joka kannattaa muistaa monessa muussakin yhteydessä!

Suuri kiitos MEKUlle hienosti järjestetystä foorumista! Parasta päivässä oli muiden alan toimijoiden tapaaminen ja mielenkiintoiset yhteistyönavaukset. Katsotaan mitä niistä syntyy!