Yhdessä verkkoon! -hanke järjesti Tampereella lauantaina 30.11. viidelle pilottiyhdistyksille koulutuspäivän, jonka tavoitteena oli johdattaa pilotoivien yhdistyksen toimihenkilöt ja kerhonohjaajat mediakasvatuksen maailmaan ja Me mediassa -teemakerhoon. Kiireisimmästä pikkujoulusesongista ja vellovasta flunssakaudesta huolimatta koulutuksessa oli sataprosenttinen osanotto, mikä oli aivan huikeaa!
Koulutuksessa tutustuttiin Yhdessä verkkoon! -hankkeeseen, mietittiin yhdessä, mitä mediakasvatus on, ja pohdittiin, millainen on nykypäivän lasten media-arki. Lasten mediabarometrin 2012 tulokset yllättivät monet: esimerkiksi 82 prosentilla 10-12-vuotiaista lapsista on profiili jossain verkon yhteisöpalvelussa ja yli kaksi kolmasosaa on julkaissut omia tuotoksiaan mediassa.
Koulutuksen keskeisin anti oli tietenkin Me mediassa -kerho, ja siihen keskityttiin perusteellisesti. Koulutuksen osallistujat saivat pareittain yhden kerhokerran tarkemmin tutkittavaksi, ja jokainen pari esitteli kerhokerran muille. Samalla pohdittiin, miten kerhokertoja voisi vielä kehittää. Palautetta kertyikin koulutuksessa runsaasti. Nyt ohjaajan opas täytyy vielä viimeistellä pilottikerhovaiheeseen. Kerhot käynnistyvät tammikuussa 2014.
Loppukevennyksenä päivän aikana tehty tarinapaja, jossa jokainen pääsi jatkamaan edellisen kirjoittamaa tarinaa. Ideana on, että kirjoittaja näkee aina vain edellisen kirjoittaja tekstin, mutta ei aiempia. Näin syntyy hullunkurinen tarina. Tarinapaja kuuluu myös Me mediassa -kerhon ohjelmaan.
***
Kokoonnuimme tänään Yhdessä verkkoon -pilottikoulutukseen Tampereelle. Tavoitteena on parantaa kerhonohjaajan materiaalia, innostaa yhdistykset ja ohjaajat mediakasvatuksen maailmaan ja viettää antoisa ja ajatuksia herättävä päivä yhdessä. Parasta tänään on että itsekin alkoi miettiä ja ehkä katsoakin mediaa uudelle tavalla sekä halu siihen, että voisi siirtää omia mediaoppejaan ja oivalluksiaan kerholaisille, niin että heistäkin kasvaisi "kunnollisia" mediankäyttäjiä. Haastavinta tänään on varmaankin etsiä rakentavia kehitysideoita ja miettiä asioita lapsen näkökulmasta eikä vain lytätä kehitettyä materiaalia aikuisen kriittisyydellä. Materiaali, johon tähän mennessä on tutustuttu, vaikuttaa ihan asialliselta. Totesimme, että paperilla asiat näyttävät aina erilaiselta, kuin käytännössä asiat toteutuvat. On yllättävän haastavaa toteuttaa toimintaa, joka on kansainvälistä. Siitä huolimatta media on erittäin hyödyllinen väline. Kuitenkin on syytä ottaa huomioon, missä joulupukin kesämökki sijaitsee. On ihanaa, että kohta on jo joulu ja saa hetken huilata ennen kuin uusi vuosi ja uudet haasteet alkavat.
***
maanantai 30. joulukuuta 2013
perjantai 13. joulukuuta 2013
Aimo harppauksia eteenpäin
Seija-myrsky riehuu ulkona. Hankekin on edennyt edellisen päivityksen jälkeen melkein yhtä huimaa vauhtia kuin myrskytuuli. Me mediassa -kerhon ohjaajan oppaan käsikirjoituksen ensimmäinen versio on valmis ja pilottiyhdistysten koulutuspäivä pidettiin 30.11.2013. Päivitän nyt aluksi väliaikatietoja teemakerhomateriaalista.
Me mediassa -kerhon perustaa eli ohjaajan opasta on kirjoittanut media- ja varhaiskasvattaja ja lasten osallisuuden kehittäjä Elina Kataja. Saimme oppaalle loistotekijän! Aluksi hieman perustietoja: Kerho on suunnattu alakouluikäisille; parhaiten ohjelma soveltuu 4.-6.-luokkalaisten kanssa tehtäväksi, mutta nuoremmatkin koululaiset ovat kerhoon tervetulleita. Kerho kestää yhteensä kahdeksan kertaa ja kerrallaan kaksi tuntia. Se noudattaa 4H-järjestön teemakerhomallia, ja jokaiselle kerhokerralle on määritelty tavoitteet, tarvittavat välineet ja materiaalit sekä aiheeseen sopiva TOP-tehtävä (lue lisää TOP-tehtävistä osoitteessa www.4h.fi/top).
Kerho keskittyy turvallisten mediataitojen opetteluun ja erilaisiin mediatuottamisen mahdollisuuksiin sähköisissä medioissa. Keskiössä ovat lasten omat kokemukset ja elämykset mediassa. Samalla kerhossa pohditaan myös sisällöntuottajan vastuita ja velvollisuuksia. Aikuisen ja kerhonohjaajan rooli on olla tukemassa ja opastamassa lasta tämän mediamatkalla. Kerhossa huomiodaan myös sukupolvien välinen vuorovaikutus ja otetaan myös lasten vanhemmat mukaan - ainakin viimeisellä kerhokerralla.
Me mediassa -kerhon perustaa eli ohjaajan opasta on kirjoittanut media- ja varhaiskasvattaja ja lasten osallisuuden kehittäjä Elina Kataja. Saimme oppaalle loistotekijän! Aluksi hieman perustietoja: Kerho on suunnattu alakouluikäisille; parhaiten ohjelma soveltuu 4.-6.-luokkalaisten kanssa tehtäväksi, mutta nuoremmatkin koululaiset ovat kerhoon tervetulleita. Kerho kestää yhteensä kahdeksan kertaa ja kerrallaan kaksi tuntia. Se noudattaa 4H-järjestön teemakerhomallia, ja jokaiselle kerhokerralle on määritelty tavoitteet, tarvittavat välineet ja materiaalit sekä aiheeseen sopiva TOP-tehtävä (lue lisää TOP-tehtävistä osoitteessa www.4h.fi/top).
Kerho keskittyy turvallisten mediataitojen opetteluun ja erilaisiin mediatuottamisen mahdollisuuksiin sähköisissä medioissa. Keskiössä ovat lasten omat kokemukset ja elämykset mediassa. Samalla kerhossa pohditaan myös sisällöntuottajan vastuita ja velvollisuuksia. Aikuisen ja kerhonohjaajan rooli on olla tukemassa ja opastamassa lasta tämän mediamatkalla. Kerhossa huomiodaan myös sukupolvien välinen vuorovaikutus ja otetaan myös lasten vanhemmat mukaan - ainakin viimeisellä kerhokerralla.
Kerhokerroilla seikkaillaan blogimaailmassa, digitaalisten pelien viidakossa, tehdään tarinoita, videoita, otetaan valokuvia ja tutkitaan oheistuontoa. Kerho huipentuu julkistustilaisuuteen. Kuulostaa huippuhauskalta, mutta myös hyödylliseltä - vai mitä!
Ohjaajan opasta käytiin yksityiskohtaisesti läpi pilottiyhdistysten koulutuksessa, jossa oli mukana 4H-toimihenkilö ja kerhonohjaaja jokaisesta viidestä yhdistyksestä. Koulutuksessa saadun palautteen pohjalta ohjaajan opasta kehitetään nyt eteenpäin. Pilottikerhon käynnistyvät tammikuussa, ja kerhoissa palautetta kerätään vielä lapsilta ja ohjaajilta. Jännittävää kuulla, mitä mieltä kerholaiset ovat!
tiistai 5. marraskuuta 2013
Voiko 4H:ssa pelata?
Digitaalisten pelien pelätään tempaisevan nuoret mukaan niin,
että lopulta he pelaavat kaikki yöt, syrjäytyvät ja vieraantuvat
tosielämästä. Pelaaminen saa helposti nuorisotyöntekijöiden karvat nousemaan pystyyn. Miksi 4H:ssa kuitenkin halutaan olla tekemisissä
pelimaailman kanssa?
Tietokone- ja muiden digitaalisten pelien koukuttavuudesta ja haittavaikutuksista puhutaan paljon: Nuoret pelaavat liikaa. Pelit ovat väkivaltaisia, eikä pelien ikärajoja noudateta. Pelaajat elävät epäterveellistä ja epäsosiaalista elämää. Pelot eivät ole aiheettomia, mutta ne kertovat vain pienen osan totuudesta.
Pelaaminen on osa tämän päivän nuorten elämää. Tampereen yliopiston julkaiseman Pelaajabarometri 2011:n mukaan lähes kaikki 10–19-vuotiaat pelaavat ainakin kerran kuukaudessa. Tutkimuksen mukaan nuoret pitävät pelaamisesta, koska se on mukavaa ja rentouttavaa ajanvietettä. Kunhan pelaaminen ei mene liiallisuuksiin, se on hyvä harrastus.
– Pelaaminen itse ei ole ongelma. Toki se voi muuttua ongelmaksi kuten mikä tahansa muukin, jos sitä tekee liikaa, nuorisotyönkoordinaattori Tapio Rostedt Pääkaupunkiseudun 4H-yhdistyksistä huomauttaa. Yhdistyksessä on kokeiltu pelikerhotoimintaa, jolla voidaan Tapion mielestä ehkäistä ongelmapelaamista, koska kerhossa pelaaminen on sosiaalista ja samalla saa uusia kavereita.
Myös tutkimustuloksissa korostuu pelaamisen sosiaalinen puoli: nuoret pelaavat yhdessä sekä virtuaali- että tosielämässä. Pelimaailmoissa tavataan tosielämän kavereita ja tutustutaan uusiin ihmisiin, joiden kanssa voi myös jutella pelaamisen lomassa. Pelaamisen jälkeen samojen kavereiden kanssa lähdetään tekemään jotain muuta, vaikka urheilemaan.
Pelaamisella on myös muita positiivisia puolia: Lapsille ja nuorille pelit ovat luonteva ympäristö testata rajojaan, leikitellä erilaisilla rooleilla ja saada uusia kokemuksia. Pelaaminen myös kehittää englannin kielen taitoa, parantaa yleissivistystä sekä ongelmanratkaisu- ja hahmotuskykyä.
Jos nuoret pelaavat joka tapauksessa, miksemme voisi tehdä pelaamisesta 4H:n näköistä toimintaa? Näin on mietitty siellä täällä 4H-kenttää ja muutamia mielenkiintoisia avauksia on jo tehty.
Kuusamossa ajatus lanien eli verkkopelitapahtuman järjestämiseen syntyi nuorilta saadun palautteen pohjalta.
– Ei nuorisotyössä tehdä oikeasti mitään sellaista, mikä nuoria kiinnostaa ja JOS tehdäänkin, niin kaikki tapahtuu about 7 vuotta myöhässä, poikaporukka totesi. Toiminnanjohtaja Sirpa Murtovaara Kuusamon 4H-yhdistyksestä päätti heittää pallon takaisin ja kysyi, millaista toimintaa nuoret sitten haluaisivat.
Nyt pojat ovat itse mukana järjestämässä yhdistyksen nimissä Q-lan 2014 -nimistä kolmipäiväistä verkkopelitapahtumaa maaliskuussa 2014.
– Oli pelaamisesta mitä mieltä tahansa, on upeaa katsella sitä intoa, jolla nämä nuoret miehet suhtautuvat laneihin ja niiden järjestämiseen. Kaupunki tarjoaa tapahtumalle koulutilan, johon mahtuu 80 tietokonepaikkaa. Tavoitteena on saada hiihtolomalla järjestettävään tapahtumaan noin 50–60 osallistujaa, mikä on suuri määrä Kuusamon kokoisessa kaupungissa.
Sirpa on tyytyväinen, koska hän voi täysin rehellisesti sanoa, että idea laneihin on tullut täysin nuorilta itseltään.
– Järjestämme nyt varmasti sellaista toimintaa, kuin mitä nuoret itse haluavat. Kun idea on lähtenyt pojilta itseltään, he ovat myös hyvin sitoutuneesti mukana järjestämisessä. Tapahtuman sisällön suhteen pojat ovat saaneet hyvin vapaat kädet, ja esimerkiksi tapahtuman nimi ja logo ovat nuorten omaa käsialaa. Sirpan apua nuoret tarvitsevat varsinkin talouteen ja lupa-asioihin liittyen. Samalla nuoret oppivat paljon tapahtuman järjestämisestä.
Kehittävää kansallista pelipäivää 9.11.!
(Juttu on julkaistu 4H-intrassa 5.11.2013)
Tietokone- ja muiden digitaalisten pelien koukuttavuudesta ja haittavaikutuksista puhutaan paljon: Nuoret pelaavat liikaa. Pelit ovat väkivaltaisia, eikä pelien ikärajoja noudateta. Pelaajat elävät epäterveellistä ja epäsosiaalista elämää. Pelot eivät ole aiheettomia, mutta ne kertovat vain pienen osan totuudesta.
Pelaaminen on osa tämän päivän nuorten elämää. Tampereen yliopiston julkaiseman Pelaajabarometri 2011:n mukaan lähes kaikki 10–19-vuotiaat pelaavat ainakin kerran kuukaudessa. Tutkimuksen mukaan nuoret pitävät pelaamisesta, koska se on mukavaa ja rentouttavaa ajanvietettä. Kunhan pelaaminen ei mene liiallisuuksiin, se on hyvä harrastus.
– Pelaaminen itse ei ole ongelma. Toki se voi muuttua ongelmaksi kuten mikä tahansa muukin, jos sitä tekee liikaa, nuorisotyönkoordinaattori Tapio Rostedt Pääkaupunkiseudun 4H-yhdistyksistä huomauttaa. Yhdistyksessä on kokeiltu pelikerhotoimintaa, jolla voidaan Tapion mielestä ehkäistä ongelmapelaamista, koska kerhossa pelaaminen on sosiaalista ja samalla saa uusia kavereita.
Myös tutkimustuloksissa korostuu pelaamisen sosiaalinen puoli: nuoret pelaavat yhdessä sekä virtuaali- että tosielämässä. Pelimaailmoissa tavataan tosielämän kavereita ja tutustutaan uusiin ihmisiin, joiden kanssa voi myös jutella pelaamisen lomassa. Pelaamisen jälkeen samojen kavereiden kanssa lähdetään tekemään jotain muuta, vaikka urheilemaan.
Pelaamisella on myös muita positiivisia puolia: Lapsille ja nuorille pelit ovat luonteva ympäristö testata rajojaan, leikitellä erilaisilla rooleilla ja saada uusia kokemuksia. Pelaaminen myös kehittää englannin kielen taitoa, parantaa yleissivistystä sekä ongelmanratkaisu- ja hahmotuskykyä.
Jos nuoret pelaavat joka tapauksessa, miksemme voisi tehdä pelaamisesta 4H:n näköistä toimintaa? Näin on mietitty siellä täällä 4H-kenttää ja muutamia mielenkiintoisia avauksia on jo tehty.
Kuusamon 4H järjestää Q-lanit
Kuusamossa ajatus lanien eli verkkopelitapahtuman järjestämiseen syntyi nuorilta saadun palautteen pohjalta.
– Ei nuorisotyössä tehdä oikeasti mitään sellaista, mikä nuoria kiinnostaa ja JOS tehdäänkin, niin kaikki tapahtuu about 7 vuotta myöhässä, poikaporukka totesi. Toiminnanjohtaja Sirpa Murtovaara Kuusamon 4H-yhdistyksestä päätti heittää pallon takaisin ja kysyi, millaista toimintaa nuoret sitten haluaisivat.
Nyt pojat ovat itse mukana järjestämässä yhdistyksen nimissä Q-lan 2014 -nimistä kolmipäiväistä verkkopelitapahtumaa maaliskuussa 2014.
– Oli pelaamisesta mitä mieltä tahansa, on upeaa katsella sitä intoa, jolla nämä nuoret miehet suhtautuvat laneihin ja niiden järjestämiseen. Kaupunki tarjoaa tapahtumalle koulutilan, johon mahtuu 80 tietokonepaikkaa. Tavoitteena on saada hiihtolomalla järjestettävään tapahtumaan noin 50–60 osallistujaa, mikä on suuri määrä Kuusamon kokoisessa kaupungissa.
Sirpa on tyytyväinen, koska hän voi täysin rehellisesti sanoa, että idea laneihin on tullut täysin nuorilta itseltään.
– Järjestämme nyt varmasti sellaista toimintaa, kuin mitä nuoret itse haluavat. Kun idea on lähtenyt pojilta itseltään, he ovat myös hyvin sitoutuneesti mukana järjestämisessä. Tapahtuman sisällön suhteen pojat ovat saaneet hyvin vapaat kädet, ja esimerkiksi tapahtuman nimi ja logo ovat nuorten omaa käsialaa. Sirpan apua nuoret tarvitsevat varsinkin talouteen ja lupa-asioihin liittyen. Samalla nuoret oppivat paljon tapahtuman järjestämisestä.
Kehittävää kansallista pelipäivää 9.11.!
(Juttu on julkaistu 4H-intrassa 5.11.2013)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)